Somevaari

Huhtikuu oli kuin epävarma harjoittelija, mutta lopulta se hoiti hommansa. Huhtikuu alkoi Myrskylässä sillä tavalla epäluotettavasti, että aamulla piti katsoa ikkunasta ja sitten vielä uudestaan varmistaa, ettei joku vaihda maisemaa välissä. Yhtenä päivänä aurinko paistoi kuin kesäkuussa, seuraavana piha oli taas valkoinen. Kevät tuntui olevan harjoittelija, joka ei ollut vielä saanut työohjeita. Uutiset seurasivat vähän samaa rytmiä. Yle ja Helsingin Sanomat kertoivat rauhanneuvotteluista, jotka etenevät kuin traktorilla kevätpellolla, välillä mennään, välillä jäädään sutimaan. BBC muistutti, että samaan aikaan rakennetaan tekoälyä siihen tahtiin, että kohta se osaa varmaan jo arvata, milloin suomalainen vaihtaa toppatakin kevyempään. Vastaus on helppo, liian aikaisin. Kotimaassa MTV Uutiset nosti esiin sen, että hinnat pitävät arjen edelleen napakkana. Sen huomaa kassalla, kun ostoskori näyttää täyteen pakatulta, mutta kuitti kertoo muuta. Itäväylä ja Uusimaa puolestaan muistuttiv...

 Vappu on perinteisesti ilon, ilmapallojen ja munkkien juhla. Se on myös se hetki vuodesta, kun kansa katsoo kalenteria, säätä ja uutisia ja miettii, että no niin, tästä se taas lähtee. Kevät nimittäin. Ja päätökset. Tänäkin keväänä päätöksiä on tullut kuin räntää vaakasuoraan. Ja kuten räntäkin, ne tuntuvat osuvan useimmiten samoihin takkeihin. Kun valtion taloutta tasapainotetaan, sakset löytävät tiensä kerta toisensa jälkeen niiden luo, joilla ei muutenkaan ole liikaa ylimääräistä leikattavaksi. Siinä missä pienituloisen arjessa jokainen euro on jo valmiiksi venytetty äärimmilleen, löytyy aina vielä jokin kulma, josta nipistää. Samaan aikaan vauraamman väen kohdalla tunnelma muistuttaa enemmän suojaisaa terassia. Tuuli ei juuri käy, eikä räntä yllä. Kun puhutaan verotuksen kiristämisestä tai varallisuuden laajemmasta osallistumisesta talkoisiin, keskustelu muuttuu äkkiä varovaiseksi. “Ei saa vaarantaa investointeja”, sanotaan, ja nyökätään ymmärtävästi. Otetaanpa pari esimerkk...

Aamu alkoi tänään Myrskylän korkeuksilla niin, että piti oikein silmiä hieraista. Piha on jo melkein kesäkunnossa, vaikka kalenterin mukaan pitäisi vielä vähän toppatakkiakin vilautella. Aurinko nousi kuin vanha tuttu, sellainen joka ei enää kysy lupaa, vaan tulee suoraan kahvipöytään. Ja siinä minä sitten istuin, kahvikuppi kädessä, kun maailma taas ehti ensin. Ennen uutisia tein kuitenkin pienen kierroksen pihalla - ikään kuin ilmaa haistelemassa. Uutisia kun kurkkii, niin tuntuu että samaan aikaan kun täällä mietitään pitäisikö jo haravoida vai vieläkö saa luvan kanssa laiskotella, jossain muualla mennään jo täyttä höyryä. Yhdysvaltojen ja Iranin välit näyttävät jälleen kiristyvän, vähän samaan tapaan kuin vitsissä naapurin koira ja postinkantaja, aina kun kohtaavat, tulee meteliä. Öljyn hinnatkin siinä samalla nytkähtelevät kuin vanhan traktorin vaihteet kevätpellolla.  Samaan aikaan avaruudessa ei turhia jarrutella. Ihmiset ovat taas matkalla kohti Kuuta. Siinä kohtaa tekee m...

Kevät tuli tänä vuonna Myrskylään ja muuallekin Uudellemaalle niin aikaisin, että moni ehti vielä etsiä toppahousujaan, kun ne olivat jo tarpeettomat. Lumet katosivat kuin valtion ylimääräinen raha, nopeasti ja jälkiä jättämättä. Ojat alkoivat solista, pellot paljastuivat ja näyttivät siltä, että kohta pitäisi jo tehdä jotain hyödyllistä. Aamulla on vielä viileää, mutta iltapäivällä aurinko paahtaa siihen malliin, että villapaita alkaa tuntua henkilökohtaiselta virhearviolta. Kevät ei kysy lupaa, se tulee kuin sukulainen kahville. Kevät on pihatöiden aikaa. Somevaari Aku Erosen viikkoblogi tästä ajasta Uutisviikko tuli päälle vähän samaan tapaan: yhtäkkiä ja ilman, että kukaan ehti valmistautua. Maailmalla on puhuttu paljon, mutta välillä tuntuu, että vähemmän olisi ollut enemmän, ainakin selkeyden kannalta. Yhdysvalloissa Donald Trump jatkaa esiintymisiään, joissa puheet poukkoilevat kuin pingispallo ilman pöytää. Totuus yrittää pysyä mukana, mutta jää usein kyydistä. Ja kun tällainen...

Tekoäly muokkaa kuvat ja antaa tiedon hetkessä, mutta viekö se ihmiseltä oivalluksen ilon? Aku Erosen pakina tästä uudesta mullistuksesta.  Ennen, jos halusi antaa itsestään viisaan kuvan, piti oikeasti nähdä vaivaa. Luettiin kirjoja ja vieläpä sellaisia, joissa ei ollut kovin paljoa kuvia helpottamassa. Tilattiin ja luettiin ahkerasti myös lehtiä.  Sitten kun asioita tietävänä päästiin keskusteluihin mukaan, riitti että nyökkäili sopivasti ja totesi välillä: “No tuo on kyllä mielenkiintoinen näkökulma.”  Tekoälyllä voi muokata kuvia mielin määrin. Tässä miehelle on vaihdettu tekoälyllä sotilaspuku, lisätty pääsiäistiput olkapäille, tiikeri talutushihnaan ja panssarivaunu pihalle. Kuvan teki eläkkeellä oleva vanhus, mitä nuoret ammattilaiset voivatkaan tehdä? Nyt ei tarvitse kuin avata tekoäly. Se vastaa ennen kuin naapurin Erkki ehtii edes vetää henkeä ja aloittaa sillä klassisella: “Kyllä minä tästä jotakin tiedän…” Ja vastaukset tulevat vieläpä nätisti jäsenneltyi...

Myrskylässä koettiin tänä keväänä jotakin erityistä, kun Myrskylän näytelmäkerho ja Myrskylän koulu yhdistivät voimansa pääsiäisnäytelmässä Käykäämme nyt Jerusalemiin . Esitys vei katsojat Raamatun tapahtumiin - Jeesuksen viimeisiin päiviin hänen läheistensä silmin - ja huipentui ylösnousemuksen toivon täyttämään sanomaan. Piirroskuva esityksestä - tehty tekoälyllä. Lavalla nähtiin upea joukko esiintyjiä: 12 aikuista näytelmäkerholaisista sekä yli 30 koululaista 1.-6. luokilta. Ikähaitari oli huikea, lähes 80 vuotta, mutta juuri se teki esityksestä niin koskettavan. Nuorimmat ja kokeneemmat esiintyjät kohtasivat samalla näyttämöllä, tukivat toisiaan ja loivat yhdessä tarinan, joka puhutteli yleisöä. Tällainen kokonaisuus ei synny itsestään. Harjoituksia pidettiin viikoittain lähes kahden kuukauden ajan. Monelle pitkät puheroolit olivat todellinen haaste, ja vuorosanojen opettelu ilman paperia vaati sitkeyttä ja rohkeutta. Mutta kun esityksen hetki koitti, kaikki loksahti paikoilleen, e...