Pakina huhtikuun tapahtumista
Huhtikuu oli kuin epävarma harjoittelija, mutta lopulta se hoiti hommansa.
Huhtikuu alkoi Myrskylässä sillä tavalla epäluotettavasti, että aamulla piti katsoa ikkunasta ja sitten vielä uudestaan varmistaa, ettei joku vaihda maisemaa välissä. Yhtenä päivänä aurinko paistoi kuin kesäkuussa, seuraavana piha oli taas valkoinen. Kevät tuntui olevan harjoittelija, joka ei ollut vielä saanut työohjeita.
Uutiset seurasivat vähän samaa rytmiä. Yle ja Helsingin Sanomat kertoivat rauhanneuvotteluista, jotka etenevät kuin traktorilla kevätpellolla, välillä mennään, välillä jäädään sutimaan. BBC muistutti, että samaan aikaan rakennetaan tekoälyä siihen tahtiin, että kohta se osaa varmaan jo arvata, milloin suomalainen vaihtaa toppatakin kevyempään. Vastaus on helppo, liian aikaisin.
Kotimaassa MTV Uutiset nosti esiin sen, että hinnat pitävät arjen edelleen napakkana. Sen huomaa kassalla, kun ostoskori näyttää täyteen pakatulta, mutta kuitti kertoo muuta. Itäväylä ja Uusimaa puolestaan muistuttivat, että pienissä kunnissa ei jäädä tuleen makaamaan, vaan järjestetään tapahtumia, pidetään yhdistyksiä pystyssä ja keitetään kahvia niin kauan kuin pannussa riittää vettä.
Kuukauden mittaan alkoi kuitenkin tapahtua. Ei mitään ilotulitusta, mutta sellaisia pieniä nytkähdyksiä. Uutisissa tuli vastaan juttuja, joissa joku asia meni edes vähän oikeaan suuntaan. Pihalla krookukset nousivat esiin sellaisella itsevarmuudella, että tekisi mieli pyytää niiltä talousneuvoja.
Minä olen tullut siihen tulokseen, että huhtikuu on vähän kuin suomalainen arki. Se ei lupaa liikoja, mutta tekee kuitenkin työnsä. Vaikka välillä tulee takapakkia, kokonaisuus menee eteenpäin.
Huhtikuu päättyi lopulta siihen, että tarkeni jo istua hetken ulkona kahvikupin kanssa. Se ei ehkä ratkaise maailman ongelmia, mutta kertoo, että suunta on oikea. Ja ehkä se riittää. Ei tarvitse olla täydellistä, kunhan ei jää paikoilleen.
Aku Eronen, Myrskylä
