Somevaari

 Sosiaalinen media on nykyään kiinteä osa arkea. Se yhdistää ihmisiä, tarjoaa tiedon ja viihteen virtaa sekä antaa mahdollisuuden ilmaista itseään tavoilla, jotka olivat vielä pari vuosikymmentä sitten mahdottomia. Monille some tuo iloa ja yhteisöllisyyden tunnetta ja etenkin niille, jotka kokevat yksinäisyyttä tai kaipaavat vertaistukea. Esimerkiksi vanhemmat ihmiset tai erilaisista sairauksista kärsivät voivat löytää sosiaalisesta mediasta vertaistukea, jonka löytäminen olisi muuten lähes mahdotonta. Nuoret puolestaan saavat somen kautta mahdollisuuden rakentaa identiteettiään, seurata trendejä ja olla yhteydessä kavereihinsa lähes reaaliajassa. Hyödyistä huolimatta somen sudenkuopat ovat todellisia. Some voi vääristää todellisuutta: se esittää usein vain kiillotetun pinnan, mikä voi synnyttää riittämättömyyden tunteita ja pahimmillaan johtaa mielenterveysongelmiin. Lisäksi vihapuhe, valeuutiset ja riippuvuutta aiheuttava käyttö voivat muuttaa somesta hyvinvointia heikentävän tek...

Somevaari Aku Eronen, kuva Kalle Särkkä. Aloitin sosiaalisessa mediassa aktiivisesti jo toistakymmentä vuotta sitten. Minulla on ehkä tästä johtuen jo jonkin aikaa ollut väsymystä somepäivitysten tekemiseen. Minulla on myös viime aikoina  vahvistunut tunne, että olen suorastaan somen vanki. Olen hoitanut omien sometilieni lisäksi useammankin yhdistyksen some-viestintää vuosien ajan ja autellut myös paikallista seurakuntaa tässä. Olen alkanut kaivata somelomaa. Nyt olen sen pitänyt ja tässä lyhyesti tunnelmiani.  Vieroitusoireita alussa Tartuin muutaman kerran varsinkin aamulla puhelimeen vaistomaisesti kuin alkaisin somettamaan. Sitten muistin, että olin poistanut some-sovellukset kapulastani.  Mietin mitähän seuraajani ajattelevat lomastani? Kuvittelin oikeasti, että he ajattelevat minua. Aika naivia? Useimmat seuraajistani seuraavat satoja, jopa tuhansia ihmisiä, medioita ja järjestöjä. Yhden poissaoloa he tuskin edes huomaavat, ehkä  lukuunottamatta sukulaisia ja ...