Somevaari

Monet ekaluokkalaiset tuntevat vielä epävarmuutta jäädessään aamulla yksin, kun vanhemmat lähtevät töihin. Ja vanhemmilla on huoli näiden pienten koululaisten pärjäämisestä tuossa tilanteessa. Kellokosken koulun rehtori Seppo Ahonen sai ajatuksen tilanteen helpottamiseksi ja teki rajoja ylittävän aloitteen. Idean isä rehtori Seppo Ahonen ja kouluvaari Aku Eronen. Kellokosken koululla ja paikallisella eläkeläisyhdistyksellä (Kellokosken Eläkeläiset ry) on ollut ennestäänkin yhteistoimintaa. Koululaiset ovat käyneet kaksi kertaa vuodessa laulamassa yhdistyksen kuukausikokoontumisessa ja eläkeläiset ovat voineet käydä koulun ruokalassa edullisella lounaalla, ettei hävikkiruokaa jäisi. Lauluesityksiä on ollut syksyllä ja keväällä. Mutta tämä oli uutta. Rehtori Seppo Ahonen ehdotti eläkeläisten valvoman ja ohjaaman vapaaehtoisuuteen perustuvan aamukerhon perustamista koululle. Kun ensi alkuun muita ei ilmoittautunut tehtävään, minä yhdistyksen puheenjohtajana ja Kirsti Ruislehto y...

Vapaaehtoistyöstä hyvää sisältöä "kolmanteen elämään". Kun ihminen jää eläkkeelle, hän usein ymmärrettävästi haluaa vähän aikaa vain olla ja nauttia vapaa-ajasta, lomasta joka ei pääty. Somevaari käy tapailemassa Olli Kippilää 87 v. Kustaa Adolf hoivakodissa. Pitkän päälle aika voi kuitenkin käydä tylsistyttäväksi. Tv:n päiväohjelmat lakkaavat ehkä kiinnostamasta. Osalle lapsenlapset antavat riittävästi puuhaa ja sisältöä elämään, mutta ei kaikille. Silloin yksi hyvä vaihtoehto voisi olla vapaaehtoistyö. Monelle meistä ikääntyvistä on kertynyt elämän varrella erilaista osaamista. Sitä voisi vielä eläkepäivinäkin jakaa kolmannella sektorilla. Ja samalla voisi olla avuksi ja hyödyksi yhteisölleen. Tuntisi yhä kuuluvansa johonkin. Tuntisi olonsa tarpeelliseksi. Tunti, pari viikossakin jotain hyvää tekemistä, vapaaehtoistyötä, voisi antaa kummasti virtaa ja sisältöä elämään. Sieltä voisi saada myös uusia, hyviä ystäviä. Sen avulla voisi kenties myös pitää huonon te...

Ollessani retkellä Savossa pojantyttärieni kanssa (7 ja 11 vuotiaat Inka ja Nina) minulle esitettiin pyyntö: "Mennäänkö käymään huvipuistossa"? Mikäs siinä, mennään vaan, vastasin. Muistin, että Mikkelissä on Visulahti , eikä meillä ollut matkaa sinne kuin reilut sata kilometriä. Soitin siis Visulahteen ja varasin mökin neljälle. Jo matkalla oli mustia pilviä taivaalla ja sade oli alkanut ennen kuin pääsimme Visulahteen. Huvipuistoon vesisateella? Eihän siellä voi tehdä mitään? Väärin! Visulahdessapa voi. " Lukuisat kiipeily-, hyppimis – ja seikkailupaikat on tarkoitettu aktivoimaan lapsia ja löytämään liikkumisen riemun".                                             Kuvassa tytöt laskevat liukumäessä sisätiloissa. Jos sää olisi ollut suotuisampi, Dinosauriassa olisi ollut erillinen vesipuistoalue, jossa iso uima-allas liukumäkineen, Waterplay-toiminto sekä muita ha...