Somevaari

Jälleen kerran on edessä vilkas työmarkkinakevät. Palkoista ja muista työehdoista neuvotellaan ja uusia sopimuksia allekirjoitetaan. Olen yksin toimiva eläkeläisyrittäjä, eikä tämä suoranaisesti koske minua, mutta pohdin ihan mielenkiinnosta aihetta. Somevaari Aku Eronen. Joillakin aloilla palkoista sopiminen käy kivuttomammin kuin toisilla. Joillakin aloilla sopimuksiin päästään vasta työtaistelun jälkeen. Lakot käyvät kalliiksi molemmille osapuolille, siksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen, että ne voitaisiin välttää. Markkintalouden lakien mukaan työn hinnan pitäisi olla sidottu työn tulokseen ja tuottavuuteen. Julkisella sektorilla tämän mittaaminen on usein vaikeaa, jopa mahdotonta. On haasteellista laskea tuottavuutta esimerkiksi sairaanhoitajan, opettajan, lastenhoitajan tai palomiehen tehtävistä. Julkisella puolella onkin kyse siitä, löytyykö kuntien ja valtion budjeteista pelivaraa ja jos löytyy, minkä verran. Tunnettua on, että monella kunnalla budjetin kestävyysvaje ...

Ihminen kai yleensä haluaa elää edes kutakuinkin mukavasti ja tulla toimeen omillaan. Aina se ei ole mahdollista. Siis tuo omillaan toimeentulo. Ellei ole sairas tai opiskelut vielä kesken, niin syynä lienee useimmiten työttömyys. Silloin tarvitaan soliaaliturvaa. Somevaari bloggaa. Kun sitten eletään tämän mainitun sosiaaliturvan varassa ja henkilölle tarjotaan työtä, josta saatava palkka ei ole paljoakaan tätä sosiaaliturvaa korkeampi - sanotaan, ettei työtä kannata ottaa vastaan. Puhutaan kannustinloukuista. Ikään kuin työllä sinänsä ei olisi mitään arvoa ihmiselle. Silläkö ei ole mitään arvoa, että ihminen on osallinen jossain ja elättää itse itsensä? Ja perheensä, mikäli sellainen on. Ollaanko todella mieluummin kotona sosiaaliturvan varassa tekemättä mitään, kuin suunnilleen samalla korvauksella töissä? Sanotaan, että työstä saatavan korvauksen pitää olla sellainen, että sillä tulee toimeen. Olen samaa mieltä. Mutta jos samansuuruisella sosiaalituella eli, miksi ei sitt...

Minut irtisanottiin työpaikastani 25 vuoden palvelun jälkeen vuonna 1997 "tuotannollisista ja taloudellisista syistä". Olin it-alan ammattilainen, maassa oli lama.  Omalla alallani oli muistaakseni tuolloin lehtitietojen mukaan jo noin viisituhatta (5000) työtöntä. Irtisanomisia oli ollut eri puolilla jo useamman vuoden ajan. Minulla oli puolen vuoden irtisanomisaika, mutta irtisanomispaperissa luki "ilman töissäolovelvoitetta". Sain kerätä heti henkilökohtaiset tavarani työpöydältäni ja poistua. Esimieheni lupasi jalosti, että saan pitää kännykän, joka oli siis työnantajan omaisuutta. Irtisanominen ei yllättänyt. Oikeastaan olin odottanut sitä jo kuukausia. Kun se sitten tuli, se oli oikeastaan helpotus. Epävarmuus päättyi. Monille minua pätevämmille kollegoille omassa ja muissa firmoissa oli käynyt jo samoin. En syyttänyt itseäni, enkä työnantajaa. Ymmärsin, että henkilöstön määrä on sopeutettava markkinatilanteeseen. Ellei yritys tee niin, kaikkien työpaik...