Somevaari

Meillä oli 80-luvulla perikunnan nimissä oleva maatila itäisessä Savossa, Enonkoskella, Karvilan kylällä. Tilan nimi oli ja on yhä Näätäkallio.  Tilan vanha päärakennus. Tilalla oli vanha ja osin melko lahonnut ja harmaantunut, varsin kookas talo vielä pystyssä kesäkäytössä, sekä äitiä varten rakennettu modernimpi, sähköistetty ja juoksevan veden ja viemäröinnin omaava pieni talo, sekä pari nukkuma-aittaa ja puuliiteri. Ja sauna tietysti. Tilaa siis oli aika isollekin porukalle. Aitta ja puuliiteri. Piha oli laaja lasten pelata ja temmeltää, oli peltoja ja metsääkin toistakymmentä hehtaaria. Ei siis mikään ihme, että eri puolilla pääkaupunkiseutua töissä olevat sisarukset ja yksi perheineen Ruotsistakin kokoontui kesälomillaan sinne synnyinkotiin maaseudun rauhaan ja väljyyteen ”lataamaan akkuja”. Kuuluimme suureen ikäluokkaan, jolle ei kaikille töitä riittänyt lähialueelta ja niin oli pakko lähteä tai jäädä"peräkamarin pojaksi" (tai tytöksi) työttö...

Kappeli – historiallista herkuttelua Kappeli sijaitsee aivan Helsingin sydämessä. Samalla paikalla on ravintolatoimintaa harjoitettu jo lähes 150 vuotta.  Kun astuu Kappelin saliin, historia on käsinkosketeltavasti läsnä, komeissa kattokruunuissa, kuuluisien taiteilijoiden maalaamissa teoksissa ja Suomen taiteen kultakauden merkkimiesten nimikkopöydissä. Juuri tuosta pöydästä Eino Leino tähyili, näkyisikö kavereita matkalla Kämppiin, tuossa varmaankin iloiset herraseurueet viihtyivät päiväkausia. Kappeli ei kuitenkaan ole jäänyt historiansa hämäriin vaan elää vahvasti myös tätä päivää. Sinne on suorastaan pakko päätyä, kun käy Helsingissä ihailemassa kauppatorin vilskettä, Havis Amandaa tai Espan tunnelmaa, tai joulun aikaan Tuomaan markkinoita. Tällä kertaa juhlistimme 8 vuotta täyttävää suvun pikkuprinsessaa.  Kappelissa aikanaan istuskelleet taiteilijat ovat saaneet nimikkomenunsa, mutta me valitsimme pääruokalistalta poroa ja hiillostettua siikaa...