Kevät paljastaa maan - uutiset ajan hengen

Kevät tuli tänä vuonna Myrskylään ja muuallekin Uudellemaalle niin aikaisin, että moni ehti vielä etsiä toppahousujaan, kun ne olivat jo tarpeettomat. Lumet katosivat kuin valtion ylimääräinen raha, nopeasti ja jälkiä jättämättä. Ojat alkoivat solista, pellot paljastuivat ja näyttivät siltä, että kohta pitäisi jo tehdä jotain hyödyllistä. Aamulla on vielä viileää, mutta iltapäivällä aurinko paahtaa siihen malliin, että villapaita alkaa tuntua henkilökohtaiselta virhearviolta. Kevät ei kysy lupaa, se tulee kuin sukulainen kahville.

Kevät on pihatöiden aikaa.

Somevaari Aku Erosen viikkoblogi tästä ajasta

Uutisviikko tuli päälle vähän samaan tapaan: yhtäkkiä ja ilman, että kukaan ehti valmistautua. Maailmalla on puhuttu paljon, mutta välillä tuntuu, että vähemmän olisi ollut enemmän, ainakin selkeyden kannalta. Yhdysvalloissa Donald Trump jatkaa esiintymisiään, joissa puheet poukkoilevat kuin pingispallo ilman pöytää. Totuus yrittää pysyä mukana, mutta jää usein kyydistä. Ja kun tällainen meno tapahtuu maailman vaikutusvaltaisimmassa maassa, niin kyllä se vähän täällä Myrskylässäkin asti tuntuu - vähintään kulmakarvojen kohotuksena.

Euroopassa puolestaan nähtiin vaihteeksi uutinen, joka ei pelkästään huolestuttanut. Unkarin vaalitulos toi monelle toivon pilkahduksen - vähän kuin aurinko pilkahtaa pilvien välistä juuri silloin, kun olit jo päättänyt, että tästä päivästä ei tule mitään. Äänestäjät näyttivät, että demokratia toimii, kun sitä käytetään. Se ei korjaa kaikkea, mutta muistuttaa, ettei suunta ole kiveen hakattu, toisin kuin jotkut mielipiteet vaikkapa Facebookin kommenttikentissä.

Paavilta suoraa puhetta

Vatikaanista kuultiin harvinaisen suoraa puhetta. Paavi ei pyöritellyt sanoja, vaan sanoi asiat niin kuin ne ovat, tai ainakin niin kuin moni ajattelee, mutta ei ääneen sano. Hän ihmetteli, miten rahaa riittää sotiin, mutta ei ihmisten arkeen. Moni nyökkäili - osa ehkä vähän varovasti, ettei kukaan huomaa. Paavi muistutti myös, että pieni joukko päättäjiä pystyy laittamaan koko maailman sekaisin. Se on vähän sama kuin jos kyläkokouksessa pari äänekästä päättää kaikesta ja loput juovat kahvia hiljaa.

Suomessa keskusteltiin köyhyydestä ja droneista

Kotimaassa keskustelu pyörii edelleen talouden ympärillä. Säästetään, sopeutetaan ja velkaakin muistellaan - vähän kuin vanhaa epämieluisaa tuttua, josta ei oikein pääse eroon. Samalla köyhyys näkyy yhä selvemmin. Se näkyy kaupan kassalla, kun mietitään, jääkö juusto vai otetaanko se vasta ensi viikolla. Se näkyy laskupinossa, joka ei tunnu pienenevän, vaikka kuinka järjestelee.

Ja sitten nämä droonit. Niitä on eksynyt Suomeen vähän samaan tapaan kuin naapurin kissa - kukaan ei oikein tiedä, mistä ne tulivat ja mitä ne tekevät, mutta eivät ne ihan harmittomiltakaan tunnu. Vaikka niitä ei ole tarkoituksella Suomeen lähetetty, niin ei niitä oikein huolettomasti voi katsellakaan. Moni tavallinen ihminen, minä mukaan lukien, toivoisi, että asiasta puhuttaisiin suoremmin. Epävarmuus kun kasvaa helposti silloin, kun vastaukset tulevat puoliksi ja varovasti, vähän kuin sääennuste, joka lupaa “mahdollisesti jotakin”.

Yksilölle turvaa läheisistä ja yhteisöllisyydestä

Juuri tällaisessa ajassa huomaa, mikä oikeasti kantaa. Ei se ole maailmanpolitiikka eikä korkokäyrä, vaan omat ihmiset ja se tuttu porukka. Ympäri Suomea ja erityisesti täällä pienemmillä paikkakunnilla yhdistykset, seurat ja kerhot pitävät elämää liikkeessä. Sinne voi mennä ilman pääsykoetta, istua kahvipöytään ja olla hetken osa jotakin. Se ei ole pelkkää ajanvietettä, vaan ihan oikeaa hyvinvointia, sellaista, jota ei mitata euroissa, vaikka sen arvokin on kova.

Myrskylässä tästä hyvä esimerkki on tuleva Amazing Race Myrskylä -tapahtuma. Siinä ei tarvitse olla huippu-urheilija - riittää, että lähtee mukaan. Ja usein juuri se lähteminen on vaikein osa, kuten lenkkeilyssäkin. 

Tavallisen ihmisen elämä jatkuu kaiken tämän keskellä. Kaupassa huomaa hinnat, kotona miettii laskuja ja samalla yrittää muistella, mihin ne haravahanskat taas katosivat. Kevät kuitenkin etenee, linnut laulavat ja arki rullaa eteenpäin - välillä vähän naristen, mutta kuitenkin.

Ja ehkä se on kevään tärkein viesti: vaikka maailma poukkoilee kuin Trumpin puheet, elämä jatkuu. Ja joskus jopa ihan mukavasti.