Maailma höyryää kuin kahvi kupissa
Aamu alkoi tänään Myrskylän korkeuksilla niin, että piti oikein silmiä hieraista. Piha on jo melkein kesäkunnossa, vaikka kalenterin mukaan pitäisi vielä vähän toppatakkiakin vilautella. Aurinko nousi kuin vanha tuttu, sellainen joka ei enää kysy lupaa, vaan tulee suoraan kahvipöytään.
Ja siinä minä sitten istuin, kahvikuppi kädessä, kun maailma taas ehti ensin. Ennen uutisia tein kuitenkin pienen kierroksen pihalla - ikään kuin ilmaa haistelemassa.
Uutisia kun kurkkii, niin tuntuu että samaan aikaan kun täällä mietitään pitäisikö jo haravoida vai vieläkö saa luvan kanssa laiskotella, jossain muualla mennään jo täyttä höyryä. Yhdysvaltojen ja Iranin välit näyttävät jälleen kiristyvän, vähän samaan tapaan kuin vitsissä naapurin koira ja postinkantaja, aina kun kohtaavat, tulee meteliä. Öljyn hinnatkin siinä samalla nytkähtelevät kuin vanhan traktorin vaihteet kevätpellolla.
Samaan aikaan avaruudessa ei turhia jarrutella. Ihmiset ovat taas matkalla kohti Kuuta. Siinä kohtaa tekee mieli vilkaista omaa askelmittaria ja todeta, että eilenkin tavoite jäi siihen, että hain ilmaisjakelut postilaatikolta. Mutta hyvä että joku menee pidemmälle.
Kotimaassa taas digitalisaatio ottaa uusia loikkia. Viranomaisposti siirtyy yhä enemmän sähköiseksi. Se on sinänsä hyvä, mutta kyllä minä vielä joskus kaipaan sitä tunnetta, kun postiluukusta kolahtaa kirje, vaikka lasku se yleensä onkin. Nyt ne tulevat hiljaa, vähän niin kuin kevät: ensin ei huomaa mitään, ja yhtäkkiä kaikki on muuttunut.
Mutta tiedättekö, mikä tässä kaikessa on kummallista ja samalla lohdullista? Vaikka maailma tuntuu välillä poukkoilevan kuin pääsiäispupu ilman karttaa, niin täällä arki pysyy yllättävän vakaana. Kahvi on edelleen kuumaa, naapuri tervehtii, ja linnut laulavat vähän liiankin aikaisin aamulla.
Minä olen tässä vuosien varrella oppinut, että maailma on aina ollut vähän sekaisin. Ennen sitä ihmeteltiin Kekkosen aikaan eri asioita, nyt eri. Mutta yksi asia ei muutu: ihmiset pärjäävät, kun pitävät toisistaan kiinni.
Niin että vaikka uutiset höyryävät kuin ennen vanhaan kahvipannu yli kiehuessaan, niin kyllä tästäkin selvitään. Kevät etenee joka tapauksessa ja jos ei muuta, niin ainakin se muistuttaa, että uusi alku on aina mahdollinen.
Ja nyt minä lähden katsomaan sitä haravaa. Se katsoo minua jo vähän siihen malliin, että olisi aika tehdä jotain.
