Omakotitalo järven rannalla

Moni meistä haaveilee omakotitalosta. Aina parempi, jos se sijaitsee kauniilla paikalla vesistön ääressä, mutta ei liian kaukana palveluista.


Sama punainen tupa ja perunamaa - haave on elänyt pitkään ja sitkeästi minunkin mielessäni. Elämä vain on heitellyt paikasta toiseen melko lailla. Tähän ikään elettyäni olen asunut kolmella eri mantereella, neljässä maassa ja kymmenellä paikkakunnalla.

Kerran jo haaveeni toteutuikin. Järveä ei ollut, pelkkä jokipahanen, eikä palveluitakaan lähellä, ja lopulta ensimmäisen avioliiton hajottua jouduin luopumaan talostani. Unelma kuitenkin eli sitkeästi.

Nyt näyttää siltä, että eläkepäiviksi saatan päästä järvenrantataloon asumaan. Tontti on ostettu ja rakentaminen aloitettu. Paikka löytyi Myrskylästä, mikä on hiukan hupaisaa, koska tavoittelemme rauhan satamaa eläkepäiviksi ja paikan nimi lupaa jotain ihan muuta. Meillä ei ole minkäänlaisia siteitä Myrskylään, enkä ollut ikinä edes käynyt siellä aikaisemmin. Tulimme vain katsomaan netistä löytämäämme tonttia ja ihastuimme paikkaan heti. Järvi, avara maisema, ja kuitenkin näköetäisyydellä kuntakeskuksesta.

Löysimme paikallisen rakentajan, jota kaikki tuntuivat suosittelevan, ja veimme hänelle ruutupaperille hahmotellun unelmiemme talon suunnittelun lähtökohdaksi. Siitä se lähti, ja nyt on perustukset jo tehty. Ei kovin suuri - meitä on vain kaksi - eikä millään tavalla ylellinen. Ihan meidän oloisemme.

Varmaankin huomaamme jo rakennusvaiheessa, tai viimeistään talossa asuessamme monta asiaa, jotka olisi kenties kannattanut tehdä toisin, mutta niitten kanssa sitten vain eletään. Toisaalta meillä on melkoinen määrä asumiskokemusta erilaisissa asunnoissa, ja tiedämme ainakin, mitä emme halua. Hämmästyttävän helposti on ratkaisuista päästy yksimielisyyteen..

Kun olemme molemmat jo yli kuusikymppisiä ja hartiapankin luotto jo mennyt, oman työn osuus jää pieneksi. Jälkikasvu on luvannut auttaa ulkomaalauksessa ja puutarhatöissä. Kaiken muun tekevät ammatilaiset. Urakkasopimuksen mukaan ensi vappuna talomme pitäisi olla valmis. Joka viikonloppu pitää päästä tontille ihmettelemään ja katsomaan, mitä siellä on viikon aikana tapahtunut. Bloggaamme myös molemmat rakentamisen vaiheista.


 Kirjoittaja on Soile Niittymäki.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksun juhlaa 50. Lasse Viren hölkässä

Kesä avattiin Myrskylässä

Kortiston juhlatila