Tatun pullo
Meillä oli 80-luvulla perikunnan nimissä oleva maatila itäisessä Savossa, Enonkoskella, Karvilan kylällä. Tilan nimi oli ja on yhä Näätäkallio. Tilan vanha päärakennus. Tilalla oli vanha ja osin melko lahonnut ja harmaantunut, varsin kookas talo vielä pystyssä kesäkäytössä, sekä äitiä varten rakennettu modernimpi, sähköistetty ja juoksevan veden ja viemäröinnin omaava pieni talo, sekä pari nukkuma-aittaa ja puuliiteri. Ja sauna tietysti. Tilaa siis oli aika isollekin porukalle. Aitta ja puuliiteri. Piha oli laaja lasten pelata ja temmeltää, oli peltoja ja metsääkin toistakymmentä hehtaaria. Ei siis mikään ihme, että eri puolilla pääkaupunkiseutua töissä olevat sisarukset ja yksi perheineen Ruotsistakin kokoontui kesälomillaan sinne synnyinkotiin maaseudun rauhaan ja väljyyteen ”lataamaan akkuja”. Kuuluimme suureen ikäluokkaan, jolle ei kaikille töitä riittänyt lähialueelta ja niin oli pakko lähteä tai jäädä"peräkamarin pojaksi" (tai tytöksi) työttö