Somevaari

Teuvo on tarina elämästä, vapaudesta ja vastuusta, kertoo Juornaankylän kesäteatteri vahvasti musiikkia sisältävästä näytelmästään. Olin seuraamassa yksiä harjoituksia ja voin vahvistaaa tämän. Teuvon tarina koskettaa osin raadollisella aitoudellaan. Esitystä katsellessa tunteet vaihtelevat. Välillä hihityttää, välillä joutuu nielemään kyyneleitä, kylmäksi se ei jätä. Teuvon tarina on kuin ihmisen taival ylä- ja alamäkineen. Tasaista on vain vähän. Vasta tätä musiikkinäytelmää katsoessani oivalsin, kuinka syvällistä tekstiä monissa Lee vi and The Leavingsin kappaleissa on. Tekstit ja melodiat eivät päästä helpolla katsojaa, eivätkä esittäjiä. Pääosie n esittäjät Antti Varjola ja Soila Malinen ovat hyviä. Muiden taso on aivan kohtuullista harrastajateatterin tasoa. Pisteet jokaiselle haasteellisten roolien rohkeasta ja antaumuksellisesta esittämisestä. Teuvon käsikirjoituksesta vastaa Veera Tyhtilä ja ohjauksesta Tarja Hiltunen. Ohjaaja Tarja Hiltunen ja Datsun100A. Juornaankylän kesäte

Elämmekö jo maailmassa jossa emme ole olemassa, ellemme saa some-tykkäyksiä? Nykyajan keskusteluareenoita ovat erilaiset some-kanavat. Keskustelussa sinänsä mikään ei ole muuttunut. Esitämme mielipiteitämme ja toiset omiaan. Sosiaalisessa mediassa vain yleisö on laajempi kuin kasvokkain kohdatessa tai puhelinsoitossa. Edelleenkin kaipaamme hyväksyntää ja tykkäämistä omalle sanomallemme. Toivoisimme edes jotain reagointia. Jotkut näyttävät jopa janoavan tykkäämisiä niin, että nuolevat seuraajien tai kaverien ahteria. Anteeksi kansanomainen ilmaisu, mutta sellaiselta se näyttää. Hiljaisuus on somettajalle kuitenkin pahinta. Oletko kokeillut puhua seinälle? Oikealle seinälle. Se ei vastaa. Facebookissahan on "seinä" johon jaetaan postauksia. Jos siellä reagoidaan, asiat ovat hyvin. Ellei kukaan tykkää, tai kommentoi, ihminen voi tuntea itsensä syrjityksi, mitättömäksi, jonka asiat eivät kiinnosta ketään.  Hiljaisuus somessa on kuin koulukiusaamisen tai työpaikkakiusaamisen yks

  Aku Eronen, keskustan ehdokas nro 41 Myrskylässä. Olen Aku Eronen, numerolla 41 keskustan kuntavaaliehdokas Myrskylässä. Olen 67-vuotias, hyväkuntoinen aktiivinen toimija. Yritän tässä kertoa niin lyhyesti kuin osaan tarinani Myrskylässä. Kun rakennutimme paikallisin voimin talomme Kirkkojärven rantaan ja muutimme vaimoni kanssa Myrskylään toukokuun lopulla 2018, olin jo jäähdyttelevä yrittäjä. Olin aikeissa parissa vuodessa lopettaa yritystoimintani ja jäädä kokonaan eläkkeelle. Menin kuitenkin Myrskylän Yrittäjien kokoukseen alkusyksyllä 2018 tarkoituksena tarjota viestintäosaamistani sen hallituksen käyttöön. Ällistykseni oli melkoinen, kun minulta tiedusteltiin ensimmäisessä tapaamisessa kiinnostustani puheenjohtajuuteen. Pienen keskustelun jälkeen suostuin ja virallisessa syyskokouksessa minut sitten valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi. Minulla oli hallituskokemusta jo Kellokosken ja Järvenpään Yrittäjistä, joten tiesin kyllä, mihin olin suostunut. J & M rakensi talom

  Aku Eronen, keskustan ehdokas nro 41. Jokainen meistä haluaa itselleen hyvää elämää. Mitä sellainen on? Voiko kunta vaikuttaa siihen? Hyvän elämän käsite on yksilöllinen, mutta joitain perusasioita liittynee kaikkiin. Jokainen meistä varmaankin haluaisi oman kodin ja turvallisen ympäristön, turvatun ja kohtuullisen toimeentulon, mahdollisuuden opiskella, kehittää itseään ja virkistäytyä. Hyvään elämään kuuluu minusta myös sosiaaliturva sen varalle, että työtä ei syystä tai toisesta ole, tai työkyky on heikentynyt tai menetetty, tai eläkeikä saavutettu, tai jostain muusta syystä ei pärjätä yksin. Luetteloa voisi jatkaa pitkäänkin, mutta pysyttelen nyt näissä perusasioissa. Kunta ja kolmas sektori Toimeentulo saadaan tekemällä työtä. Työtä järjestävät yrittäjät omalla pääomallaan, usein myös lainarahalla ja omalla riskillään ja julkinen sektori verovaroin. Valitettavasti työtä ei aina riitä tai löydy kaikille. Silloin tarvitaan työttömyysturvaa ja mahdollisesti lisä-, tai uudelleen