Somevaari

Teuvo on tarina elämästä, vapaudesta ja vastuusta, kertoo Juornaankylän kesäteatteri vahvasti musiikkia sisältävästä näytelmästään. Olin seuraamassa yksiä harjoituksia ja voin vahvistaaa tämän. Teuvon tarina koskettaa osin raadollisella aitoudellaan. Esitystä katsellessa tunteet vaihtelevat. Välillä hihityttää, välillä joutuu nielemään kyyneleitä, kylmäksi se ei jätä. Teuvon tarina on kuin ihmisen taival ylä- ja alamäkineen. Tasaista on vain vähän. Vasta tätä musiikkinäytelmää katsoessani oivalsin, kuinka syvällistä tekstiä monissa Lee vi and The Leavingsin kappaleissa on. Tekstit ja melodiat eivät päästä helpolla katsojaa, eivätkä esittäjiä. Pääosie n esittäjät Antti Varjola ja Soila Malinen ovat hyviä. Muiden taso on aivan kohtuullista harrastajateatterin tasoa. Pisteet jokaiselle haasteellisten roolien rohkeasta ja antaumuksellisesta esittämisestä. Teuvon käsikirjoituksesta vastaa Veera Tyhtilä ja ohjauksesta Tarja Hiltunen. Ohjaaja Tarja Hiltunen ja Datsun100A. Juornaankylän kesäte

Elämmekö jo maailmassa jossa emme ole olemassa, ellemme saa some-tykkäyksiä? Nykyajan keskusteluareenoita ovat erilaiset some-kanavat. Keskustelussa sinänsä mikään ei ole muuttunut. Esitämme mielipiteitämme ja toiset omiaan. Sosiaalisessa mediassa vain yleisö on laajempi kuin kasvokkain kohdatessa tai puhelinsoitossa. Edelleenkin kaipaamme hyväksyntää ja tykkäämistä omalle sanomallemme. Toivoisimme edes jotain reagointia. Jotkut näyttävät jopa janoavan tykkäämisiä niin, että nuolevat seuraajien tai kaverien ahteria. Anteeksi kansanomainen ilmaisu, mutta sellaiselta se näyttää. Hiljaisuus on somettajalle kuitenkin pahinta. Oletko kokeillut puhua seinälle? Oikealle seinälle. Se ei vastaa. Facebookissahan on "seinä" johon jaetaan postauksia. Jos siellä reagoidaan, asiat ovat hyvin. Ellei kukaan tykkää, tai kommentoi, ihminen voi tuntea itsensä syrjityksi, mitättömäksi, jonka asiat eivät kiinnosta ketään.  Hiljaisuus somessa on kuin koulukiusaamisen tai työpaikkakiusaamisen yks