Somevaari

Meillä oli 80-luvulla perikunnan nimissä oleva maatila itäisessä Savossa, Enonkoskella, Karvilan kylällä. Tilan nimi oli ja on yhä Näätäkallio.  Tilan vanha päärakennus. Tilalla oli vanha ja osin melko lahonnut ja harmaantunut, varsin kookas talo vielä pystyssä kesäkäytössä, sekä äitiä varten rakennettu modernimpi, sähköistetty ja juoksevan veden ja viemäröinnin omaava pieni talo, sekä pari nukkuma-aittaa ja puuliiteri. Ja sauna tietysti. Tilaa siis oli aika isollekin porukalle. Aitta ja puuliiteri. Piha oli laaja lasten pelata ja temmeltää, oli peltoja ja metsääkin toistakymmentä hehtaaria. Ei siis mikään ihme, että eri puolilla pääkaupunkiseutua töissä olevat sisarukset ja yksi perheineen Ruotsistakin kokoontui kesälomillaan sinne synnyinkotiin maaseudun rauhaan ja väljyyteen ”lataamaan akkuja”. Kuuluimme suureen ikäluokkaan, jolle ei kaikille töitä riittänyt lähialueelta ja niin oli pakko lähteä tai jäädä"peräkamarin pojaksi" (tai tytöksi) työttö

Jälleen kerran on edessä vilkas työmarkkinakevät. Palkoista ja muista työehdoista neuvotellaan ja uusia sopimuksia allekirjoitetaan. Olen yksin toimiva eläkeläisyrittäjä, eikä tämä suoranaisesti koske minua, mutta pohdin ihan mielenkiinnosta aihetta. Somevaari Aku Eronen. Joillakin aloilla palkoista sopiminen käy kivuttomammin kuin toisilla. Joillakin aloilla sopimuksiin päästään vasta työtaistelun jälkeen. Lakot käyvät kalliiksi molemmille osapuolille, siksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen, että ne voitaisiin välttää. Markkintalouden lakien mukaan työn hinnan pitäisi olla sidottu työn tulokseen ja tuottavuuteen. Julkisella sektorilla tämän mittaaminen on usein vaikeaa, jopa mahdotonta. On haasteellista laskea tuottavuutta esimerkiksi sairaanhoitajan, opettajan, lastenhoitajan tai palomiehen tehtävistä. Julkisella puolella onkin kyse siitä, löytyykö kuntien ja valtion budjeteista pelivaraa ja jos löytyy, minkä verran. Tunnettua on, että monella kunnalla budjetin kestävyysvaje