Somevaari

Juhannuksen museovuorossa oli ehkä yllättäen monenlaista kävijää. Tässä lyhyt tarina yhdestä.  Epäonnisen kalareissun päätteeksi Göran Rönblad poikkesi Myrskylän kotiseutumuseoon ja yllättyi iloisesti.   Göran Rönblad.  Vierailija kertoi, että erityisesti häntä kiinnostivat näytteillä olevat käsin tehdyt puuesineet. Hyvä, että paikallista perinnettä ylläpidetään näin, komean parrakas Lindblad jatkaa ja suosittelee käyntiä muillekin historiasta kiinnostuneille.  Myrskylän kotiseutumuseo on avoinna elokuun loppuun sunnuntaisin 11:30:14:30. 

  Uskoisin olevani hyvä kansanedustaja, koska minulla on monipuolinen ja laaja näkemys ja kokemus suomalaisesta yhteiskunnasta. Kuvan alla kerron miten ne olen hankkinut. somevaari Aku Eronen Savolaisesta maatilan pojasta helsinkiläiseksi palkansaajaksi Olen maanviljelijäpariskunnan poika ja kasvanut maaseudulla aikuiseksi. Muutin Helsinkiin tultuani täysi-ikäiseksi ja asuin siellä yli 30 vuotta. Elätin itseni ja perheeni tuolloin toimimalla palkansaajana atk/it alalla. Eläkeläisenä muutin maalle takaisin, rakennutin vaimoni kanssa omakotitalon Myrskylään, perustin yrityksen ja tein siinä some-viestintää ja markkinointia 8 vuoden ajan.  Uudenmaan parhaan yrittäjäyhdistyksen puheenjohtaja 2020 Toimin tuolloin neljä vuotta yrittäjäyhdistyksen puheenjohtajana ja johdollani Myrskylän Yrittäjät nousi viiden parhaan yhdistyksen joukkoon koko maassa viestinnässä 2019. Seuraavana vuonna 2020 meidät valittiin vuoden parhaaksi yrittäjäyhdistykseksi Uudellamaalla. Siitä kerrotaan yritt...

Meillä oli 80-luvulla perikunnan nimissä oleva maatila itäisessä Savossa, Enonkoskella, Karvilan kylällä. Tilan nimi oli ja on yhä Näätäkallio.  Tilan vanha päärakennus. Tilalla oli vanha ja osin melko lahonnut ja harmaantunut, varsin kookas talo vielä pystyssä kesäkäytössä, sekä äitiä varten rakennettu modernimpi, sähköistetty ja juoksevan veden ja viemäröinnin omaava pieni talo, sekä pari nukkuma-aittaa ja puuliiteri. Ja sauna tietysti. Tilaa siis oli aika isollekin porukalle. Aitta ja puuliiteri. Piha oli laaja lasten pelata ja temmeltää, oli peltoja ja metsääkin toistakymmentä hehtaaria. Ei siis mikään ihme, että eri puolilla pääkaupunkiseutua töissä olevat sisarukset ja yksi perheineen Ruotsistakin kokoontui kesälomillaan sinne synnyinkotiin maaseudun rauhaan ja väljyyteen ”lataamaan akkuja”. Kuuluimme suureen ikäluokkaan, jolle ei kaikille töitä riittänyt lähialueelta ja niin oli pakko lähteä tai jäädä"peräkamarin pojaksi" (tai tytöksi) työttö...