Tatun pullo

Meillä oli 80-luvulla perikunnan nimissä oleva maatila itäisessä Savossa, Enonkoskella, Karvilan kylällä. Tilan nimi oli ja on yhä Näätäkallio. 

Tilan vanha päärakennus.

Tilalla oli vanha ja osin melko lahonnut ja harmaantunut, varsin kookas talo vielä pystyssä kesäkäytössä, sekä äitiä varten rakennettu modernimpi, sähköistetty ja juoksevan veden ja viemäröinnin omaava pieni talo, sekä pari nukkuma-aittaa ja puuliiteri. Ja sauna tietysti. Tilaa siis oli aika isollekin porukalle.

Aitta ja puuliiteri.

Piha oli laaja lasten pelata ja temmeltää, oli peltoja ja metsääkin toistakymmentä hehtaaria. Ei siis mikään ihme, että eri puolilla pääkaupunkiseutua töissä olevat sisarukset ja yksi perheineen Ruotsistakin kokoontui kesälomillaan sinne synnyinkotiin maaseudun rauhaan ja väljyyteen ”lataamaan akkuja”. Kuuluimme suureen ikäluokkaan, jolle ei kaikille töitä riittänyt lähialueelta ja niin oli pakko lähteä tai jäädä"peräkamarin pojaksi" (tai tytöksi) työttömyyskortistoon. Toki osalle jääneistä löytyi töitä ja heillä meni hyvin. 

Kerran joskus 80-luvulla meitä oli neljän äijän porukka tilan ohi kulkevan maantien varressa maitolaiturilla turisemassa. Kolme veljestä ja lankomies. Olimme silloin viimeisenä juhannuspyhien päivänä pienessä kohmelossa. Istuttiin siinä kuusen alla varjossa ja turistiin niitä ja näitä, paranneltiin maailmaa. Juomana oli enää pullot vettä, vahvemmat aineet olivat kaikilta loppu. Kirkonkylältä päin tuli moottoripyörä ja kun sen kuljettaja huomasi meidät, hän pysäytti pyörän ja jäi juttelemaan. Sehän oli Liukon Tatu, vanha koulukaverini. Tatu oli tosin pari vuotta vanhempi, joten samalla luokalla emme olleet. Mutta hyviä kavereita olimme silti olleet vuosien ajan ja pyörineet yhdesä nuorten riennoissa silloin kun asuin vielä vanhempieni luona.

Maitolaituri.

Tatu oli niitä, jotka eivät olleet lähteneet työn perässä kaupunkiin, vaan hän oli jäänyt hoitamaan kotitilaansa. Tatu tunnettiin ahkerana työmiehenä, joka teki pitkiä päiviä.

Siinä maitolaiturilla turistessa joku sitten tuli sanoneeksi, että olisipa mukavaa, jos olisi vielä vähän viinaa, niin ei tarvitsisi krapulassa kärvistellä. Kaikki juhannusjuomat olivat loppuneet vähän kesken ja nyt suu napsui kuin nallipyssy meillä kaikilla. Hetken mietittyään Tatu sanoi siihen, että hänellä kyllä olisi yksi puolen litran Vodkapullo kotona, hän voi hakea sen, jos haluatte? Me janoiset miehet ilahduimme tästä kovin ja Tatu hyppäsi moottoripyöränsä (500 kuutioinen Suzuki) selkään ja käväisi noin kolmen kilometrin päästä kotoaan meille pullon. Kun tarjosimme rahaa, Tatu sanoi, ettei viinaa saa myydä, laki kieltää. Mutta kun käytte Savonlinnassa, ostakaa Alkosta hänelle samanlainen pullo tilalle.

Siitä sitten siirryttiin takaisin pihaan ja vielä yksi ilta meni rattoisasti nuotion äärellä istuskellen ja pullo kiersi ringissä. Vaimomme eivät muistaakseni olleet asian vuoksi aivan yhtä innoissaan kuin me, naureskelivat kylläkin huokailujensa lomassa.

Meillä kaikilla oli neljän viikon kesäloma ja vähintäänkin joka viikko joku perhe kävi 30 kilometrin päässä Savonlinnassa shoppailemassa, torikahvilla, Olavinlinnaa katsomassa yms. Nyt kävijät poikkesivat myös Alkossa ostamassa Tatulle sen pullon.

Siinä sitten vietettiin lomaa vaihtelevasti eri päivinä. Käytettiin lapsia uimassa ja urheilukentällä, käytiin ongella Hirveksellä (pieni lampi), tehtiin tilan huoltohommia. 

Polttopuita piti aina tehdä seuraavaa kesää varten, ajella nurmikkoa ja jotain pientä kohentamista omakotitaloissa riittää aina. Puhdetöitä kyllä piisasi. Toki aurinkoakin otettiin välillä, kun oli hyvä ilma. Ei siellä koko aikaa rehkitty.

Siinä kävi sitten kerran niin, että kun illalla taas äijäköörin kanssa istuttiin pihalla tupakoimassa ja kyläkaupasta haettua ”keppanaa” naukkailemassa, joku tuumasi, että olisi se mukava jos olisi jotain vähän terävämpääkin. Kaikki nyökkäilivät. Sitten joku keksi, että onhan meillä se Tatun pullo. Syntyi hetken hiljaisuus. Vilkaisimme toisiamme ja näimme ilmeistä, että Jess! Meillähän on se Tatun pullo!

Ilta oli pelastettu, pullo haettiin aitasta ja turistiin taas aamuyölle sen kiertäessä ringissä mieheltä miehelle. Naukkailtiin ”ohuita siivuja”, että ainetta riitti pidempään, meitä oli sentään neljä äijää ja pullossa oli "vain" puoli litraa ainetta.

Seuraava Savonlinnassa kävijä osti Alkosta taas Tatulle sen pullon. Tämä kuvio toistui vielä kahdesti, ennen kuin lomat päättyivät. Voidaan siis sanoa, että Tatun pullo juotiin neljään kertaan. Kyllä Tatu lopulta sen pullonsa kuitenkin sai takaisin.