Kevät tuo muurarin ja palkkaneuvottelut

Jälleen kerran on edessä vilkas työmarkkinakevät. Palkoista ja muista työehdoista neuvotellaan ja uusia sopimuksia allekirjoitetaan. Olen yksin toimiva eläkeläisyrittäjä, eikä tämä suoranaisesti koske minua, mutta pohdin ihan mielenkiinnosta aihetta.

Somevaari Aku Eronen.
Joillakin aloilla palkoista sopiminen käy kivuttomammin kuin toisilla. Joillakin aloilla sopimuksiin päästään vasta työtaistelun jälkeen. Lakot käyvät kalliiksi molemmille osapuolille, siksi olisi tehtävä kaikki mahdollinen, että ne voitaisiin välttää.

Markkintalouden lakien mukaan työn hinnan pitäisi olla sidottu työn tulokseen ja tuottavuuteen. Julkisella sektorilla tämän mittaaminen on usein vaikeaa, jopa mahdotonta. On haasteellista laskea tuottavuutta esimerkiksi sairaanhoitajan, opettajan, lastenhoitajan tai palomiehen tehtävistä. Julkisella puolella onkin kyse siitä, löytyykö kuntien ja valtion budjeteista pelivaraa ja jos löytyy, minkä verran. Tunnettua on, että monella kunnalla budjetin kestävyysvaje on jo nyt surullinen tosiasia. Miten hyvin palkansaajapuolella ymmärretään tämä tuottavuuden sidonnaisuus ja palkkojen kustannusvaikutukset? Entä työnantajapuolella palkansaajan edellisestä sopimuksesta muuttunut kustannuskehitys ja jopa ansioiden kehitystoiveet?

Tämä ymmärryksen määrä tai sen puute ratkaisee, millainen työmarkkinakevät meillä on edessä. Neuvottelijoilla lienee edessä pitkiä työpäiviä.


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Juoksun juhlaa 50. Lasse Viren hölkässä

Kortiston juhlatila

Insinööri Myrskylän kotiseutumuseolla