Tie kasvuun Orpon hallituksen leikkausten vaihtoehdoksi
Orpon hallitus on tarttunut Suomen julkisen talouden haasteisiin tiukoilla menoleikkauksilla ja säästötoimilla, joiden tavoitteena on velkaantumisen pysäyttäminen ja kestävyysvajeen korjaaminen. Vaikka tavoite on sinänsä perusteltu, voidaan kysyä, ovatko valitut keinot oikeita ja ennen kaikkea, ovatko ne taloudellisesti tehokkaita?
Kysyntä kärsii
ja se syö kasvupotentiaalia
Orpon hallituksen leikkaukset, erityisesti
sosiaaliturvaan ja julkisiin palveluihin kohdistuvat säästöt, iskevät suoraan
kotimaiseen kysyntään. Kun pienituloisten ostovoima heikkenee, kulutus vähenee.
Samalla vähenee yritysten myynti ja sitä kautta myös investointi- ja
työllistämishalukkuus.
Kysyntälama voi muodostaa itseään ruokkivan
kierteen: heikompi kysyntä → vähemmän investointeja → vähemmän työpaikkoja →
vähemmän verotuloja → tarve uusiin leikkauksiin. Tätä kierrettä ei katkaista
leikkaamalla, vaan investoimalla kasvuun.
Kasvupanostukset
tuottavat enemmän kuin leikkaukset säästävät
Taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että
esimerkiksi koulutukseen, tutkimukseen, infraan ja digitalisaatioon kohdistuvat
investoinnit maksavat itsensä usein takaisin moninkertaisesti. Tällaiset
panostukset voivat kasvattaa bruttokansantuotetta, työllisyyttä ja veropohjaa, jolloin
julkisen talouden käytettävyys paranee aidosti, ei pelkästään
Excel-taulukoissa.
Erityisesti nykyisessä alavireisessä
suhdannetilanteessa julkinen sektori voisi toimia talouden moottorina. Vihreä
siirtymä, energiatehokkuus, digitaaliset palvelut ja osaamisen vahvistaminen
ovat aloja, joilla valtiolla olisi mahdollisuus ohjata yksityisiä investointeja
ja synnyttää uutta kasvua.
Pienyrittäjyys
- alihyödynnetty voimavara
Pienyritykset muodostavat selkärangan Suomen
työllisyydelle, mutta niiden toimintaedellytykset ovat viime vuosina jääneet
vähälle huomiolle. Kasvupolitiikassa pitäisi tehdä seuraavat korjausliikkeet:
1.
Verotukselliset kannustimet investointeihin ja kasvuun:
- Yrittäjävähennyksen
laajentaminen ja porrastaminen siten, että se tukee
voimakkaimmin pieniä ja kasvuhaluisia yrityksiä.
- Investointivarausten tai
ylimääräisten poistojen käyttömahdollisuudet myös palveluyrityksille, ei
pelkästään teollisuudelle.
- Verohuojennukset
ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen.
2. Byrokratian
purku ja lupaprosessien nopeuttaminen:
- Yksinkertaistetaan
työnantajaksi ryhtymisen sääntelyä ja madalletaan hallinnollista taakkaa
erityisesti alle 10 hengen yrityksiltä.
- Digitaaliset
aloitus- ja raportointipalvelut käyttöön laajasti.
3.
Pk-yritysten rahoituksen helpottaminen:
- Vahvistetaan
Finnveran ja Business Finlandin rahoitusmahdollisuuksia erityisesti
aloittaville ja kasvaville pienyrityksille.
- Edistetään
yksityistä pääomasijoittamista vero-ohjauksella.
Uusi
tasapaino: leikkauksia vain sinne, missä vaikuttavuus heikkoa
Tämä ei tarkoita, että säästöjä ei tarvittaisi
lainkaan. Niitä voidaan ja pitää kohdistaa sinne, missä julkinen rahankäyttö ei
tuota vaikuttavia tuloksia. Esimerkiksi:
- Karsitaan
tehottomia yritystukia, joilla ei ole työllisyys- tai ilmastohyötyjä.
- Varmistetaan,
että julkiset ICT-hankkeet kilpailutetaan aidosti ja kustannustehokkaasti.
- Suunnataan
sosiaaliturvaa enemmän kannustavaksi työn vastaanottamiseen.
Lopuksi
On aika vaihtaa yksipuolinen säästöpuhe
talouspolitiikkaan, joka nojaa tasapainoon ja tulevaisuuden rakentamiseen.
Pienemmillä, kohdennetuilla leikkauksilla, yhdistettynä kasvuun tähtääviin
toimiin, erityisesti pienyritysten ja kotimaisen kulutuksen vahvistamiseen,
voimme saavuttaa enemmän kuin pelkällä vyönkiristyksellä.
Taloudellinen nousu ei synny säästämällä
ihmisistä, vaan investoimalla heidän osaamiseensa, yrittäjyyteensä ja
ostovoimaansa.
Aku Eronen, Myrskylä