Sanan voima
Puheet ovat vain sanahelinää? No eivät ole! Kerron tässä kuinka presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe käynnisti prosessin, joka muutti elämäni suunnan.
Olin vuoden 2008 maaliskuusta alkaen, useamman vuoden ajan ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Syyt ovat tässä yhteydessä toissijaisia, joten en selvitä nyt niitä. Kuitenkin osin lääkityksen ja osin itse laatimani kuntoutusohjelman ansiosta aloin muutaman vuoden jälkeen olla jo paremmassa kunnossa.
Kunnon kohentuessa aloin ajan myötä turhautua toimettomuuteeni. Aloin myös hakea aivan liian usein sixpack:iä lähikaupasta ikään kuin ajan kulukkeeksi. Ymmärsin kyllä, että olin luisumassa elämässä hiljalleen "väärälle raiteelle". Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että minun pitäisi oluen lipittämisen sijaan alkaa tekemään jotain mielekästä aikani kuluksi. Minun sairaskertomuksellani ja ikänikään vuoksi ei palkkatöihin ollut enää mahdollisuuksia.
Vaimoni seurasi kehitystäni (kertomansa mukaan) huolestuneena ja ehdotteli minulle jotain vapaaehtoistyötä. Tunsinkin hienoista kiinnostusta niihin, mutta en vain saanut itseäni liikkeelle. Tarvitsin vielä pikku sysäyksen, "potkun persauksiin" toimiakseni.
Sitten presidentti Niinistö piti sen puheensa joka "kolahti" minuun. Syrjäytymisestä oli varsinkin nuorilla alkanut tulla yhä laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Se huolestutti minuakin. Sitten presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan syrjäytymisestä suunnilleen näin: "Meidän tulisi itse kunkin pohtia, mitä me voisimme tehdä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja heidän auttamisekseeen". Siinä se potku tuli. Käsitin, että "itse kunkin" tarkoitti myös minua!
Sanotaan, että presidentti on varsinaisten tehtäviensä ohella myös arvojohtaja ja näin myös mielipidevaikuttaja. Niinistö itse on tosin sanonut, että hän vierastaa tätä arvojohtajuutta. "Jokaisella kun on omat arvonsa". Voin omakohtaisesti sanoa, että ainakin vaikuttaja on. Muitakin tekijöitä toki oli, jotka kohdallani asiaan vaikuttivat, mutta Niinistön puhe se oli, mikä sai minut lopultakin ryhdistäytymään ja sysäsi liikkeelle.
Otin ensin yhteyttä oman kuntani sosiaalitoimeen (silloin Mäntsälä) ja sieltä minut "värvättiin" haastattelun ja arvioinnin jälkeen syrjäytyneiden nuorten starttipajan ohjaajaksi. Olin taas "rivissä mukana". Se oli mahtavaa!
Oli erittäin hieno tunne kun pystyi taas tekemään jotain hyödyllistä yhteisönsä hyvinvoinnin eteen! Neljä tuntia viikossa oli hyvä alku.
Tämän ryhtiliikkeen myötä itseluottamukseni kasvoi ja aloin hiljalleen ottaa lisää erilaisia pikku tehtäviä kolmannella sektorilla. Parhaimmillaan tein seitsemää eri vapaaehtoistyötä viikossa kolmessa kunnassa ja kahdessa seurakunnassa. Taisin innostua vähän liikaakin, mutta tekemisen ilo suorastaan humallutti! Tein, koska pystyin! Muuta syytä ei tarvittu.
Ensin paikallislehti ja sitten myös valtakunnallinen Seura-lehti saivat vihiä toiminnastani ja tekivät jutut. Seuran toimittaja ja kuvaaja seurasivat minua viikon ajan kaikissa näissä toimissani ja tekivät siitä myös laajan artikkelin lehteensä. Se on luettavissa klikkaamalla tästä: Arjen sankari
Aloin hiljalleen aktivoitua muutenkin. Perustin vuonna 2013 yrityksen, toiminimen Aku News ja aloin tekemään pienimuotoisesti some-markkinointia ja viestintää. Tavoitteena saada hiukan lisätuloja eläkkeen päälle.
Minut myös kutsuttiin mukaan kahteen kansainväliseen, arvostettuun hyväntekeväisyysjärjestöön. Ensin Leijoniin ja sitten Rotareihin.
Liityin myös Suomen Yrittäjiin ja parin vuoden jälkeen minut valittiin silloisen kotipaikkakuntani Kellokosken Yrittäjien hallitukseen.
Koska Twitter-tunnuksestani Somevaari tuli erittäin seurattu, hain sille PRH:sta tavaramerkkiä (r) ja se myönnettiin.
Minusta oli tullut aktiivinen toimija yhteisössäni, turhautumiseni oli tiessään ja olin palannut terveellisempään elämäntapaan! Tässä kaikessa meni nelisen vuotta, eikä tässä kerrota kaikkea tuosta ajasta, mutta pähkinänkuoressa asia on näin.
Ja kuin jatkumona edellisille, läheisen koulun rehtorin pyynnöstä aloitin viikolla 45 (2017) aamuisin eräänlaisen aamukerho/kouluvaaritoiminnan (yhdessä toisen eläkeläisen kanssa). Tarkoitus on auttaa perheitä, joissa lapsella on vielä epävarma olo aamuisin yksin jäätyään kun vanhemmat lähtevät töihin.
Melkoinen muodonmuutos entiselle passiiviselle sohvaperunalle. Ja muutoksen käynnisti presidentin uudenvuodenpuhe. Sanassa ON voimaa.
Myös nyt vaalikampanjassaan Sauli Niinistö vetoaa voimakkaasti kansakunnan yhtenäisyyden puolesta. "Yhdessä, kaikki mukana, ketään ei jätetä".
Saa jakaa!
 |
| Presidentin puhe vei kirjoittajan töihin nuorten starttipajalle. |
Olin vuoden 2008 maaliskuusta alkaen, useamman vuoden ajan ollut työkyvyttömyyseläkkeellä. Syyt ovat tässä yhteydessä toissijaisia, joten en selvitä nyt niitä. Kuitenkin osin lääkityksen ja osin itse laatimani kuntoutusohjelman ansiosta aloin muutaman vuoden jälkeen olla jo paremmassa kunnossa.
Kunnon kohentuessa aloin ajan myötä turhautua toimettomuuteeni. Aloin myös hakea aivan liian usein sixpack:iä lähikaupasta ikään kuin ajan kulukkeeksi. Ymmärsin kyllä, että olin luisumassa elämässä hiljalleen "väärälle raiteelle". Olin jo jonkin aikaa miettinyt, että minun pitäisi oluen lipittämisen sijaan alkaa tekemään jotain mielekästä aikani kuluksi. Minun sairaskertomuksellani ja ikänikään vuoksi ei palkkatöihin ollut enää mahdollisuuksia.
Vaimoni seurasi kehitystäni (kertomansa mukaan) huolestuneena ja ehdotteli minulle jotain vapaaehtoistyötä. Tunsinkin hienoista kiinnostusta niihin, mutta en vain saanut itseäni liikkeelle. Tarvitsin vielä pikku sysäyksen, "potkun persauksiin" toimiakseni.
Sitten presidentti Niinistö piti sen puheensa joka "kolahti" minuun. Syrjäytymisestä oli varsinkin nuorilla alkanut tulla yhä laajempi yhteiskunnallinen ongelma. Se huolestutti minuakin. Sitten presidentti sanoi uudenvuodenpuheessaan syrjäytymisestä suunnilleen näin: "Meidän tulisi itse kunkin pohtia, mitä me voisimme tehdä syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja heidän auttamisekseeen". Siinä se potku tuli. Käsitin, että "itse kunkin" tarkoitti myös minua!
Sanotaan, että presidentti on varsinaisten tehtäviensä ohella myös arvojohtaja ja näin myös mielipidevaikuttaja. Niinistö itse on tosin sanonut, että hän vierastaa tätä arvojohtajuutta. "Jokaisella kun on omat arvonsa". Voin omakohtaisesti sanoa, että ainakin vaikuttaja on. Muitakin tekijöitä toki oli, jotka kohdallani asiaan vaikuttivat, mutta Niinistön puhe se oli, mikä sai minut lopultakin ryhdistäytymään ja sysäsi liikkeelle.
Otin ensin yhteyttä oman kuntani sosiaalitoimeen (silloin Mäntsälä) ja sieltä minut "värvättiin" haastattelun ja arvioinnin jälkeen syrjäytyneiden nuorten starttipajan ohjaajaksi. Olin taas "rivissä mukana". Se oli mahtavaa!
Oli erittäin hieno tunne kun pystyi taas tekemään jotain hyödyllistä yhteisönsä hyvinvoinnin eteen! Neljä tuntia viikossa oli hyvä alku.
Tämän ryhtiliikkeen myötä itseluottamukseni kasvoi ja aloin hiljalleen ottaa lisää erilaisia pikku tehtäviä kolmannella sektorilla. Parhaimmillaan tein seitsemää eri vapaaehtoistyötä viikossa kolmessa kunnassa ja kahdessa seurakunnassa. Taisin innostua vähän liikaakin, mutta tekemisen ilo suorastaan humallutti! Tein, koska pystyin! Muuta syytä ei tarvittu.
Ensin paikallislehti ja sitten myös valtakunnallinen Seura-lehti saivat vihiä toiminnastani ja tekivät jutut. Seuran toimittaja ja kuvaaja seurasivat minua viikon ajan kaikissa näissä toimissani ja tekivät siitä myös laajan artikkelin lehteensä. Se on luettavissa klikkaamalla tästä: Arjen sankari
Aloin hiljalleen aktivoitua muutenkin. Perustin vuonna 2013 yrityksen, toiminimen Aku News ja aloin tekemään pienimuotoisesti some-markkinointia ja viestintää. Tavoitteena saada hiukan lisätuloja eläkkeen päälle.
Minut myös kutsuttiin mukaan kahteen kansainväliseen, arvostettuun hyväntekeväisyysjärjestöön. Ensin Leijoniin ja sitten Rotareihin.
Liityin myös Suomen Yrittäjiin ja parin vuoden jälkeen minut valittiin silloisen kotipaikkakuntani Kellokosken Yrittäjien hallitukseen.
Koska Twitter-tunnuksestani Somevaari tuli erittäin seurattu, hain sille PRH:sta tavaramerkkiä (r) ja se myönnettiin.
Minusta oli tullut aktiivinen toimija yhteisössäni, turhautumiseni oli tiessään ja olin palannut terveellisempään elämäntapaan! Tässä kaikessa meni nelisen vuotta, eikä tässä kerrota kaikkea tuosta ajasta, mutta pähkinänkuoressa asia on näin.
Ja kuin jatkumona edellisille, läheisen koulun rehtorin pyynnöstä aloitin viikolla 45 (2017) aamuisin eräänlaisen aamukerho/kouluvaaritoiminnan (yhdessä toisen eläkeläisen kanssa). Tarkoitus on auttaa perheitä, joissa lapsella on vielä epävarma olo aamuisin yksin jäätyään kun vanhemmat lähtevät töihin.
Melkoinen muodonmuutos entiselle passiiviselle sohvaperunalle. Ja muutoksen käynnisti presidentin uudenvuodenpuhe. Sanassa ON voimaa.
Myös nyt vaalikampanjassaan Sauli Niinistö vetoaa voimakkaasti kansakunnan yhtenäisyyden puolesta. "Yhdessä, kaikki mukana, ketään ei jätetä".
Saa jakaa!
 |
| Aku Eronen, Somevaari
Kirjoittajan kotisivut: http://www.somevaari.fi/
|
