Vaalianalyysi

Nyt kun pöly on laskeutunut, on aika arvioida eduskuntavaalien tuloksia. En tee tätä kenellekään muulle, ainoastaan itselleni. En sitä paitsi usko tämän meikäläisen kirjoituksen kiinnostavan juuri ketään. Tämän kirjoittaminen ja taltiointi auttaa minua itseäni muistamaan asiat vuosienkin päästä ja kenties oma jälkikasvuni joskus kiinnostuu pohtimaan aihetta.

OLI HIENOA OLLA EDUSKUNTAVAALIEN EHDOKAS

Olin keskustan ehdokas Uudellamaalla. En pyrkinyt ehdokkaaksi vaan minua pyydettiin. Olin hyvin otettu ja ilahtunut pyynnöstä. Edellisistä vaaleista tästä vaalipiiristä keskustalla oli kaksi kansanedustajaa, puolustusministeri Antti Kaikkonen ja eduskunnan puhemies Matti Vanhanen, joka nyt luopui paikastaan. Gallupeissa puolueen kannatus oli jo ennen vaaleja selvässä laskussa. Vanhaselta ”jäi” noin 5000 ääntä perintönä keskustalle.

Tiesin jo suostuessani ehdokkaaksi, ettei minulla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia tulla valituksi ja ilmoitin sen niin piiritoimiston väelle kuin oman paikallisyhdistykseni puheenjohtajalle. Paikallisyhdistys maksoi osallistumismaksuni. Ennusteestani huolimatta minut haluttiin ehdokkaaksi.

Mielipidemittauksiin viitaten pidin etukäteen ajatellen keskustalle hyvänä tuloksena, jos se pystyisi pitämään kaksi edustajanpaikkaa Uudellamaalla. Melko varmana läpimenijänä pidin ainoastaan erittäin suosittua Antti Kaikkosta, joka myös edellisissä vaaleissa onnistui lisäämään äänimääränsä puolueen raskaasta tappiosta (myös silloin) huolimatta. Pidin toista paikkaa mahdollisena, jos Kaikkonen saa taas suuren äänisaaliin ja näin ”vetää” toisenkin keskustalaisen ehdokkaan mukanaan eduskuntaan. Toiseksi oli monen muunkin kuin minun mielestäni tyrkyllä vain yksi ehdokas, Eerikki Viljanen Vihdistä, jolla tiedettiin olevan vahvaa kannatusta omalla lähialueellaan aiempien vaalien perusteella. Heidät myös valittiin.

HISTORIA EI OPETTANUT

Keskustalaisen Juha Sipilän piti aikanaan olla puolueen sateentekijä. Toisin kävi. Hänen johtamansa hallituksen oikeistopolitiikan seurauksena omilta tuli turpaan niin että tukka oli lähteä. Keskusta menetti 2019 vaaleissa 18 paikkaa. Nyt 2023 vaaleissa puolue menetti ”vain” 8 paikkaa. Ei ollut enää niin paljoa mistä menettää. Oppositio syytti keskustaa ennen vaaleja vihervasemmistolaisen politiikan takuumiehenä olemisesta ja tämä ilmeisesti upposi äänestäjiin. Eivätkä he täysin väärässä olleet. Ensin edistettiin yksi vaalikausi oikeistolaista politiikkaa ja sitten toinen vihervasemmistolaista politiikkaa. Molemmista tuli takkiin rajusti. Olisiko keskustan aika palata takaisin omaan linjaan?

TAKTINEN ÄÄNESTÄMINEN

Vaalien lopputuloksen vaikutti epäilemättä myös kolmen suuren eli kokoomuksen, perussuomalaisten ja sosiaalidemokraattien tasaväkisyys gallupeissa. Ennen vaaleja oli hyvin jännittävää, mikä puolue näistä kolmesta olisi vaalien jälkeen suurin ja saisi näin ensimmäisenä yrittää hallituksen muodostamista. Tämä johti monen muunkin kuin minun mielestä ns. taktiseen äänestämiseen. Äänestettiin ”oman puolueen” sijasta näistä kolmesta vähiten huonoa vaihtoehtoa, ettei vain itselle huonoin vaihtoehto toteutuisi. Tästä taktikoinnista kärsivät nähdäkseni eniten keskusta ja vihreät, joiden molempien kannatus romahti.

Ei taktinen äänestäminen silti kaikkea selitä. Oma ja tärkeä osansa on harjoitetulla politiikalla. Pitäisi kyetä katsomaan peiliin, olisi tunnistettava ja tunnustettava virheet. Vain siten keskustan uusi nousu on mahdollinen ja vaatii pitkäjänteistä, maltillista oppositiopolitiikkaa ja hyvin perusteltujen vaihtoehtojen esittämistä. On myös mahdollista, että nykyisessä urbanisoituneessa yhteiskunnassa keskustan kannatus on nyt sitä, mikä se oikeasti on ja ainakaan suuresta uudesta noususta on turha haikailla.

MIELIPIDE-EROJA PUOLUEEN KANSSA

En odottanut mitään eikä henkilökohtainen vaatimaton äänimäärä yllättänyt. Edellä mainittujen puolueen kannatuksen laskun syiden lisäksi äänimäärääni lienee vaikuttanut esille tuomani henkilökohtaiset mielipiteeni muun muassa metsäpolitiikasta, turpeen käytöstä ja näiden vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Turkistarhauksen lopettamista vaatiminen tuskin sekään miellytti niitä keskustalaisia, jotka vielä äänestivät puoluetta. Minun mielipiteeni näissä asioissa eroavat puolueen linjasta selkeästi, eikä kannanottoni varmaankaan miellyttänyt keskustalaisia äänestäjiä. Tiesin tämän etukäteen, mutta en ryhtynyt nuoleskelemaan kenenkään ahteria saadakseni ääniä. Olen keskustalainen aluepolitiikan takia, se on vahvimmin maaseudun elinvoimaisuuden edestä töitä tekevä puolue ja tämä on minulle erittäin tärkeää. Monessa muussa asiassa olen eri linjoilla kuin puolue tällä hetkellä.

EI KESKUSTAA HALLITUKSEEN

Hallitukseen meno toisen peräkkäisen, murskaavan tappiollisen vaalituloksen jälkeen olisi äänestystuloksen halveksimista ja veisi loputkin uskottavuudesta.

Aku Eronen, keskusta, Myrskylä