Kostonkierre - väkevää draamaa Lahden kaupunginteatterissa

 

Kesäteattereiden komedioiden ja farssien jälkeen halusimme nähdä vakavampaa ja yhteiskunnallista teatteria. Kostonkierre kosketti ja ylitti odotukset. 

Kostonkierteen hääkohtaus.

Kostonkierre perustuu Timo Sandbergin Lahteen sijoittuviin kirjoihin Mustamäki ja Kostonkierre. Osalla henkilöistä ja tapahtumista on ollut esikuva todellisuudessa. Tapahtumat sijoittuvat 1920- ja 40-luvuille. Ensin eletään hurjia sisällissodan jälkeisiä vuosia, jolloin molemmilla osapuolilla on paljon katkeruutta ja koston ajatuksia. Samaan aikaan kieltolaki on voimassa ja pirtutrokarit hääräävät ympäriinsä. Toisessa näytöksessä eletään välirauhan aikaa.

Näytelmässä on monenlaisia aineksia: siinä on dekkarijuoni, rakkautta ja vahvaa poliittista draamaa. Osa ihmisistä jää kiinni vihaan ja koston ajatuksiin, osa kykenee jatkamaan elämää. Poliittisia murhia kuitenkin tapahtuu. Kahtiajako on vielä 20-luvulla syvä ja valkoisen perheen tytön ja punikkiperheen pojan rakkaustarina vaikuttaa toivottomalta.

Toisen näytöksen alussa onkin hieman hämmästystä herättävä seikka se, että eletään jo välirauhan aikaa, ja rakastavaiset ovatkin naimisissa. Katsojalle jää mysteeriksi, miten se onnistui. Suomi kansakuntana on selvinnyt itsenäisenä Talvisodasta, vaikka uusi sota on jo aivan ovella. Meillähän puhutaan Talvisodan ihmeestä, jossa jakautunut kansakunta yhdistyi yhteisen vihollisen edessä. Näytelmä muistuttaa siitä, että ihan yksimielisesti niin ei tapahtunut.

Näytelmän valmistaminen on niin pitkä prosessi, että sen alkaessa ei varmasti ole ollut mitään aavistustakaan siitä, että Euroopassa soditaan jälleen ja meilläkin on taas syytä pelätä itänaapuriamme. Tämä tekee näytelmästä todella ajankohtaisen, ja samoin sen päätöksestä, jossa kaikkien vaikeuksien keskellä katsotaan kuitenkin kohti tulevaisuutta ja valoa.

Kansakunnan on syytä tuntea historiansa ja näyttää siltä, että useampi suomalainen teatteri on tarttunut tähän haasteeseen. Toivottavasti myös koululaisia viedään katsomaan tätä. Välillä tuntuu, että koulujen historianopetuksessa keskitytään enemmän antiikin kulttuureihin oman itsenäisyyden ajan historiamme jäädessä vähemmälle.

Suurkiitos Lahden kaupunginteatterille vaikuttavasta ja koskettavasta näytelmästä ja tärkeän aiheen työstämisestä.  Näyttelijät kautta linjan onnistuivat hienosti ja lavastus loi omalta osaltaan hämyistä ja vähän pahanenteistä tunnelmaa. Puvustus tuki ajankohtaan eläytymistä.

Teksti Soile Niittymäki ja Aku Eronen, kuva Aki Loponen.