Kannustinloukut

Ihminen kai yleensä haluaa elää edes kutakuinkin mukavasti ja tulla toimeen omillaan. Aina se ei ole mahdollista. Siis tuo omillaan toimeentulo. Ellei ole sairas tai opiskelut vielä kesken, niin syynä lienee useimmiten työttömyys. Silloin tarvitaan soliaaliturvaa.

Somevaari bloggaa.
Kun sitten eletään tämän mainitun sosiaaliturvan varassa ja henkilölle tarjotaan työtä, josta saatava palkka ei ole paljoakaan tätä sosiaaliturvaa korkeampi - sanotaan, ettei työtä kannata ottaa vastaan. Puhutaan kannustinloukuista.
Ikään kuin työllä sinänsä ei olisi mitään arvoa ihmiselle. Silläkö ei ole mitään arvoa, että ihminen on osallinen jossain ja elättää itse itsensä? Ja perheensä, mikäli sellainen on.
Ollaanko todella mieluummin kotona sosiaaliturvan varassa tekemättä mitään, kuin suunnilleen samalla korvauksella töissä?

Sanotaan, että työstä saatavan korvauksen pitää olla sellainen, että sillä tulee toimeen. Olen samaa mieltä. Mutta jos samansuuruisella sosiaalituella eli, miksi ei sitten tällä suunnilleen samansuuruisella palkalla? Minun mielestäni työllä on muutakin arvoa kuin siitä saatava rahallinen korvaus. Vaikka se ei aina olisi herkkua, se pitää ihmisen aktiivisena ja toimeliaana. Toimettomuus rappeuttaa ajan kanssa sekä mielen että kehon. Tämän sanon omasta kokemuksesta. Toimettomuuteen on toki muitakin "lääkkeitä" kuin palkkatyö. Itsekin tein paljon vapaaehtoistöitä ja yhä toimin joissakin järjestöissä tältä pohjalta.

Kun sitten puhutaan kannustinloukkujen purkamisesta, tarkoitettaneen sosiaaliturvan heikennyksiä? En nimittäin ole kuullut kenenkään puhuvan palkkojen nostamisesta tässä yhteydessä. "Kannustetaan" ihmisiä töihin kasvattamalla sosiaaliturvan ja alimpien palkkojen eroa? Tästä lienee kysymys, vaikka sitä ei haluta sanoa ääneen.
Tullaan siis jälleen siihen ajatukseen, ettei työnteolla ole muuta arvoa kuin raha. En minä näin ajattelevia moiti, minunkin piti saada harmaat hiukset ennen kuin kykenin näkemään laajemmin tämän asian.
Minun nähdäkseni tarvittaisiin selkäytimeen asti menevää muutosta koko ajatteluun työn ja toimeliaisuuden merkityksestä ihmiselle. Minä en näe mitään loukkua, näen kapeakatseisuutta.

Tosiasia kuitenkin on, ettei työtä riitä tänä päivänä kaikille. Jos halutaan säilyttää vakaat olot ja yhteiskuntarauha, kaikille on taattava kohtuullinen minimitoimeentulo.

Se, että vapaat työpaikat ja työvoimaresurssit (työttömät) eivät riittävän hyvin kohtaa on toinen kysymys, enkä käsittele sitä tässä.

Kirjoittaja: Aku Eronen, Järvenpää
Kotisivu: http://www.somevaari.fi/


Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valaistus

Potkut

Joulutaikaa